Pieni ottaa tukea olohuoneenpöydän reunasta, nousee hetkeksi seisomaan, pyllähtää ja taputtaa käsiään. Ja sama uudelleen alusta. Se kiljuu riemusta kun näkee pöydänreunan yli. Sen bodyssa on punaisia huuhkajia.

Tänään on myrskynnyt kuolleita lehtiä vaakasuoraan naamalle.

En pysty keskittymään, kohdentamaan, asettumaan. Kirjoitan huonosti.

Leikittiin aiemmin kipoilla: minä asettelin ne kokojäjestyksessä sisäkkäin keltainen sininen vihreä punainen ja pieni purki ne yksi kerrallaan ja ojensi minulle yhden kerrallaan. Päässä ei hälise kun leikkii siten. Muuten on jatkuva hätä, enkä tiedä miksi.