Anoppi toi yhdistetyn nimipäivä- ja synttärilahjan tänään, vaikka molempiin on viikkoja aikaa. Se osti itselleen Mad Menin kolme aiempaa tuotantokautta ja antoi ne sitten minulle, koska sarjan maailma on sen mielestä liian ankea. (Se katsoo L Wordia, on ihastunut Shaneen.) Nyt sain viimein neljännen kauden.
     Olen pulassa. Ajantajuni on muutenkin sitä sun tätä (olen todella hidas). Mad Men hävittää sen tyystin. Koko päivä siihen saakka, kun mies tuli kotiin ja anoppi lähti omaansa, oli pitkää ja hidasta kidutusta. Olin vähällä pillahtaa raivoitkuun (jos sellaiseen kykenisin), kun mies ei kolmannellakaan kehotuksella ymmärtänyt nostaa pientä tieltä, kun väkräsin vaunujen sadesuojaa paikoilleen. Kiikutin sen melkein käsikynkkää ovesta ulos ja olin tukahtua tuskastukseen, kun se soitti kaupasta, että mitä sitä taas pitikään tuoda

                             Jumalauta, mies, anna mulle edes tämä!


Häviän tuon tuostakin pääni sisään ja rakastan kaikkea, mikä auttaa minua siinä: elokuvia, tv-sarjoja, kirjoja, musiikkia, kaikkea... Tarpeeksi raskaina aikoina teen katoamistemppujani jatkuvasti. Nukahdan silmät auki. Lakkaan katsomasta ihmisiä silmiin, vain häviän, otan oman henkisen tilani mistä sen ikinä saan. Se on selviytymistä.

Eilen huimasi. Kävelin marketit läpi, yritin rauhoitella tuskastunutta pientä, puistelin päätä Fortumin myyntimiehille jotka yrittivät saada minua osallistumaan arvontaan. Join pyrkijämerkkistä colaani ja puistelin päätäni töyhtötukille

      ...mua teijjän myyntipuhheet kiinnosta, mun pentu parkuu ja mulla on hiki ja vilu yhtä aikaa...


Raahasin kotiin kärryntäydeltä raivostunutta vauvaa ja markettitavaraa, lohta, tattarihiutaleita, sheiviteriä, vauvanruokaa. Huimaus paheni koko ajan, makasin sängyllä mää en pysty tähän taisin sanoa sen ääneen, kun mies vastasi, että pitäiskö sun levätä. Tuorepastat tuli ylös ja kaikki muukin, mitä siihen mennessä olin ehtinyt syödä. Pieni nukahti ennen kuin ehti syödä iltapuuroaan, minä nukahdin samaan aikaan. Tuntia myöhemmin nousin ylös ja voin hyvin.

Anoppi sanoi tänään jotain, mikä todella auttoi, ja minä unohdin sen saman tien. Huomenna alkaa kurssi ja minua huolestuttaa kun ei jännitä yhtään.