Voi pojat minkä teitte

Tänään olen ainakin yrittänyt: tiskaillut, mopannut, pyörittänyt pyykkiä. Pottumuusista tuli liimaa, en kuollaksenikaan ymmärrä miksi. Ja kissojen kakkamaki haisee nyt wunderbaumille, kun oli pakko ostaa sitä kaikkein halvinta hiekkaa. Lienee pakko jemmata kengät kaappeihin, etteivät mirrit pääse kostamaan.

Minulla ei ole hyvää kenkäparia syksyksi. Minulla on viininpunaiset saapikkaat talveksi, niissä on korkoa, olen ne jalassa vain muutaman sentin miestä lyhyempi. Mutta ei muuta. Toinen pojista päätti helpottaa oloaan eteisen kenkäläjään, ja sen jälkeen ollaan miehen kanssa mietitty, mistä polkaistaan kokonainen kenkävarasto. Molemmilla kissoilla on kaunis musta turkki josta saisi kauniit mustat rukkaset, mutta sekään ei ratkaise kenkäongelmaa. Kuten ei marketista hankittu avokasparikaan: minulla on verestävät hiertymät viidessä varpaassa kymmenestä sekä kantapäissä.
     Poikia on tietty laiminlyöty. Sen näkee varsinkin toisen syyntakeettomasta (ei viattomasta) naamasta. Se on ennen ollut minun ykkösvauvani eikä ole sitä enää. Se oireilee hylätyksitulemisen kokemustaan fyysisesti: astma pahenee ja stressiperäinen virtsatulehdus vaivaa. On sydäntäsärkevää kuultavaa, kun kissa alkaa hinkua, kun ei pääse kaikesta kuopimisesta ja naukumisesta huolimatta makuuhuoneeseen. Toinen vain kusee kenkiin.

Ollaan miehen kanssa molemmat väsyneitä ja puhe on sen mukaista. En tykkää mykkäkoulusta, mutta joskus se on parempi kuin sanoa, mitä kielen päällä sihisee. Olo on samanlainen kun pentuna kun väsytti niin pirusti, ettei pystynyt enää rauhoittumaan vaan oli pakko potkia jaloilla peittoa ja paiskoa kaikkea, mitä käsiinsä sai. Kun ei halunnut mitään niin kovasti kuin syliä, mutta olisi purrut käden irti keneltäkään, joka olisi yrittänyt koskea. Äiti jätti minut sellaisina iltoina aina itsekseni puhisemaan pimeään. Sama se, mitä vuoteessa teki, kunhan siellä oli tiettyyn aikaan ja valot pois päältä.
    Mies keittää teetä, on selvästi pahoillaan omasta äkinästään ja minä yritän olla. Olen kuitenkin helpottunut, kun se menee tekemään omiaan. Se on niin kiltti, niitä ihmisiä, jotka vihaisina alkaa tiskaamaan. Nytkin raahaa roskia ulos ja pyykkejä kuivaushuoneeseen, yhdeltätoista illalla herrajjumala. Mitä siihen lisäämään, olen jo tottunut.

Tahtoo olla iloisempi, tahtoo kauniita unia, tämä on minun tämän illan ihanarakkausystävä: