Väsymys hyrisee sormissa saakka. Yhden hyvin nukutun yön jälkeen se on jotenkin lempeämpää, ei niin epätoivoista, mutta tuntuu kuitenkin.
Anoppi käytti pientä kävelyllä, kävivät puistossa, tuoksuivat takaisin tullessaan kuusenkerkälle ja sateelle molemmat.
Paistoin taas lettuja, päälle valkosuklaakuningatarjäätelöä ja kermavaahtoa.
Hellyys tirisee rasvana pannulla ja samalla en halua mitään niin paljon, kuin olla yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti