Me olemme laimea kansa juhlapäivistämme ja raskaasta työstämme huolimatta. Juuri mikään ei meitä kosketa, mutta me kaipaamme kosketusta. Me makaamme öisin valveilla ja yritämme saada pimeyden avautumaan ja paljastamaan meille näyn. Lastemme läheisyys pelottaa meitä, mutta me pidämme huolen siitä että heistä kasvaa meidän kaltaisiamme. Laimeita kuten me. Tällaisena yönä, kädet ja kasvot kuumina, me saatamme uskoa että huomenna löydämme komerosta enkeleitä ja että tuttuun metsään ilmestyy uusi polku. 
    Kun me edellisen kerran poltimme kokkoa, eräs naapuri yritti repiä lautoja talonsa seinistä. Hän sanoi että se oli vain löyhkäävä röykkiö lantaa, kuivunutta lihaa ja saivareita. Hän sanoi polttavansa koko roskan.---
     Joskus mietin, miksi kukaan meistä ei yrittänyt estää häntä. Me kai halusimme että hän tekee sen, tekee sen meidän puolestamme. Repii hajalle meidän verkkaisen elämämme ja antaa meidän aloittaa alusta. Puhtaina ja yksinkertaisina, avoimin käsin.---


                                                             - Jeannette Winterson: Uskallus ja intohimo