Anoppi tuli aamulla, viihtyi koko päivän. Jaksettiin toisiamme hyvin. Se kertoi tarinoita anarkistiradikaalifeministipäivistään, tiskasi ja ripusti pyykkiä. Leikki pienen kanssa.
Kurssilainen soitti taas aamupäivästä. Vastasin, koetin olla selkeä ja ystävällinen. Se puhui nopeasti, minun oli vaikea pysyä perässä. Yritin nousta suonsilmästä. Liian uninen olo.
Haluan syödä koko jääkaapin tyhjäksi. Haluan syödä koko jääkaapin, piste. Raameineen, ovineen, hyllyineen. Minua odottaa valkosuklaalimerahka. Kun saisin pantattua sitä edes huomiseen.
Meillä on sopimus erään kanssa. Liuska liuskasta, laitan omani sille sitten kun sen aika on. Selainen tekstejäni kuin vanhoja rakkauksia, ei niistä puhuta jos halutaan mennä eteenpäin
tolta sain turpaan, tuo joi liikaa ja haisi aina pelolta, tuo oli liian epämääräinen
pitää kirjoittaa uutta. Mitä tahansa. Jotain, mitä en kesken kaiken pelästy.
1 kommentti:
On vanhemmuus pelottavaa. Mutta myös huojentavaa. Siinä saa unohtaa ne osat itsestään, mitä ei halua muistaa. Itseään varten voi elää sitten myöhemminkin, pistää keski-iässä ranttaliksi ja ostaa sen harrikan.
Se on pelottavaa tietää, että on vastuussa jostakusta muustakin kuin vain itsestään, mutta näen siinä enemmän hyviä kuin huonoja puolia: joutuu määrittelemään itselleen selvät säännöt ja rajat, jotta pystyy ne opettamaan pienemmälleenkin ja näyttämään hyvää esimerkkiä. Esimerkiksi on pakko käydä suihkussa tasaisin väliajoin eikä saa viikko tolkulla maata sängyssä tukka paskaisena. Täytyy käydä koulussa ja töissä, että saa rahaa että pystyy elättämään ei vain itsensä vaan ne omat pienensäkin. Pitää käydä kaupassa eikä katsella viikkoa tyhjää jääkaappia... Jos en minä olisi koskaan ollut vanhempi, enpä varmaan juuri mitään olisi koskaan tehnytkään. Paitsi maannut sängyssä.
En vaihtaisi sitä mihinkään, vanhemmuutta siis. Ja siksi se onkin niin epäreilua, ettei omiaan saa pitää, pari kertaa vuodessa ne saa lainaan ja sitten taas viedään pois. Oikeaa vanhemmuuttahan se ei ole, sen aika kohdallani meni nopeasti ohi. Ehkä minua enemmän pelottaisi olla vanhempi, jos sellainen oikeasti saisin olla.
Nykyisessä parisuhteessa sitä ei tule kuitenkaan tapahtumaan, kerran toinen ei halua, joten pitäisi kerätä vaan voimaa nostaa kytkintä ja lähtä etsimään uusia apajia.
Lähetä kommentti