Nähdään S.:n kanssa nykyään kerran vuodessa. Se kävi tänään. Ukkosta enteilevä ilma haukotutti, puhuttiin verkkaan ja pidettiin pitkiä taukoja. Yllätyn aina siitä, miten pieni S. on. Niin siro. Aina siitä jää muistiin vain koko huonen täyttävä olenta. Se on muuttunut niin paljon siitä, kun oltiin poikasia.
Ja vielä musiikillinen ikiainarakkausystäväni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti