Olen lukenut enemmän asiatekstiä viime aikoina - sen minkä olen ehtinyt lukea. Lista itselle tilattavista kirjoista kasvaa jatkuvasti. Kun saisi edellisetkin laskut maksettua...
Istuttiin ystävän (lähimmän sellaisen) kanssa tänään kahvilla. Se oli tullut viikonlopuksi tänne, puhui ihastuksestaan. Elän noita juttuja toisten kautta. Siis niitä, joissa arvuutellaan toisesta kaikkea ja tulkitaan viestit ja katseet ja mietitään, että mitä sitten jos ja kun... Sanoin, että "Toivottavasti..." enkä sitten osannut jatkaa lausetta. Puhuttiin ihmissuhteista ja odotuksista ja siitä, miten onnistuu joitain suhteita elämään päässään ennen kuin ne toteutuvat ja miten sitä pelkää, että jos toinen osoittautuukin niin erilaiseksi... Tyhmäksi, sanoi ystävä. Tyhjäksi, sanoin minä, koska yleensä ihmiset osoittautuvat alkuvaikutelmaa paljon älykkäämmiksi. Tai no... Älykäs tai ei, sellaisilla ei ole minulle niin paljon väliä.
Kisskiss-karamelleja myydään taas omissa pusseissaan, ostin sellaisen. Kampaamoliike löi oven meille nenän edestä kiinni kahta minuuttia ennen todellista sulkemisaikaa ja ystävä lohdutti, ettei siellä kuitenkaan olisi ollut sitä, mitä halusin. Haluan keväänvihreää ja ystävä lupasi lähettää sitä minulle.
Hiukset ovat nyt hyvin leikattu. Minuuttia ennen kuin minut komennettiin kampaajan tuoliin sain viestin isältä. En kaipaa sellaisia enää ja minun on vaikea selittää, miksi. Minun on vaikea kirjoittaa kaikesta siitä, ja siksi minun täytyy joku päivä kyetä kirjoittamaan. En vastannut viestiin ja istuin kampaajatuolissa ja samalla kun kuuntelin naisen selostusta hiuspuutereista ja kiiltoseerumeista tunsin oloni juuri siksi, miksi he ovat minua niin usein sanoneet. Minä olen paha ja epäempaattinen ihminen, joka ei välitä muista. Minä olen hirviö.
Soitin siskolle...
Ootko puhunu äitin kanssa?
... jotain muutoksia pikkuaivoissa, mutta vuosikausia jatkunut migreenikin voi aiheuttaa muutoksia pikkuaivoissa...
....ja vuosikymmeniä jatkunut lääkkeiden väärinkäyttö, elä unoha...
...ku kukkaan ei ennää jaksa...
...ja sitten laitoin puhelimen äänettömälle. Kun ei jaksa enää. Että hyvää loppuelämää teille, kirjoittaa isä, erityisesti pienelle.
Perkele elä sotke mun pientä tähän, et sinä sitä tunne, et ees suostunu ottaan sylliin!
Käytiin pienen hammasneuvolat ja tavalliset neuvolat, 72,5cm ja 9,2kg. Kaksi hammasta ja kolmas puhkeamassa. Vakitäti oli lomilla, pidäkin enemmän tästä, joka nyt saatiin, sillä ei ole roolia ja se puhuu värikkäästi. Se teki kotiintulotarkastuksenkin sen jälkeen, kun pääsin sairaalasta. Vakitäti tietää pajon mutta kuuntelee vähän.
Torstaina opettajainkokous, sain tervetuliaishalauksen ja listan oppilaista. Ryhmä on jo nyt melkein täysi. Ja miehellä jatkuu työt ainakin seuraavat kaksi kuukautta, ja sitten katsotaan taas. Miehen sisko oli irtisanoutunut omasta työstään, ei jaksa enää, kolmenkympin kriisi ja kaikki päälle. Ei se torstaina sanonut mitään, kuulin ystävältä tänään ja ihmettelin että mistä nyt tuulee. Kai se kertoo kunhan jaksaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti