Pieni alkaa yhä enemmän ja enemmän muistuttaa vauvan sijasta pientä lasta: jalat on pitkät ja suorat, mittasuhteet sopusuhtaistuvat entisestään, vauvantuoksu haipuu... Ja se on tullut hieman itsetietoisemmaksi. Sitä esimerkiksi selvästi nolottaa, jos se säikähtää jotain, mikä osoittautuukin harmittomaksi. Se pidättelee alahuuli törröllään itkua ja purkaa kiukkua mihin tahansa käsillä olevaan. Silloin on vaikea tietää, miten lohduttaa pientä ja samalla olla tekemättä isompaa numeroa tilanteesta, joka selvästi nolottaa jo valmiiksi.
Se tykkäilee Pingusta ja siitä kun isi soittaa kitaraa. Se ottaa askelia tukea vasten, mutta ei halua, että sitä kävelytetään. Se halailee kaikkea äidistä ja isistä banaaneihin. Ja sillä on kahdeksan hammasta, neljä ylhäällä ja neljä alhaalla.
1 kommentti:
Näin just viime yönä unta, että Kummitustätin Pikkuinen oli ihan valtavan iso. Siis semmoinen aikuisenkokoinen, mutta kuitenkin niinkuin taapero. Jättitaapero. Ja mun piti sitä jotenkin vähän vahtia tai leikittää. Sitten oltiin sun kanssa menossa johonkin lähijunaan, oli vaunut mukana(ja niissä ollessaan Pikkuinen olikin kuitenkin ihan tavallisenkokoinen itsensä). Pikkuisen isukki oli pukeutunut mustaan pukuun, sillä taisi olla salkkukin - oli menossa jonnekin työhaastatteluun kai tai hirmu viralliseen tapaamiseen. Sillä oli myös nahkahanskat ja ajattelin että ompa erikoista...:)
Lähetä kommentti