Höpinää pienestä

Mies käytti pikkuista puntarilla, eikä toinen ole sen mukaan kerännyt painoa kuukauteen. Pituutta ilmeisesti tulee, kun lahkeet jää lyhyeksi. Nyt ollaan koon 86 housuissa menossa, seuraavat koot ostetaan jo lastenpuolelta. Toivottavasti se painon tasoittuminen on tosiaan tasoittumista vaan, kun ei sitä kahdeksankuukautis- ja kymmenkuukautisneuvoloiden välilläkään ehtinyt kertyä kuin kolmisensataa grammaa...Viime neuvolassa mitat oli tosiaan 77cm ja 9600gr. 

     Pieni alkaa yhä enemmän ja enemmän muistuttaa vauvan sijasta pientä lasta: jalat on pitkät ja suorat, mittasuhteet sopusuhtaistuvat entisestään, vauvantuoksu haipuu... Ja se on tullut hieman itsetietoisemmaksi. Sitä esimerkiksi selvästi nolottaa, jos se säikähtää jotain, mikä osoittautuukin harmittomaksi. Se pidättelee alahuuli törröllään itkua ja purkaa kiukkua mihin tahansa käsillä olevaan. Silloin on vaikea tietää, miten lohduttaa pientä ja samalla olla tekemättä isompaa numeroa tilanteesta, joka selvästi nolottaa jo valmiiksi. 

     Se tykkäilee Pingusta ja siitä kun isi soittaa kitaraa. Se ottaa askelia tukea vasten, mutta ei halua, että sitä kävelytetään. Se halailee kaikkea äidistä ja isistä banaaneihin. Ja sillä on kahdeksan hammasta, neljä ylhäällä ja neljä alhaalla. 

Ravaan ympäri kaksiota. Pieni haluaa, että luen sille, mutta seminaarissa käsiteltävä tutkielma on tulostamatta ja paniikkipaniikkipaniikki. Mies on ihmeissään, eihän se ole minun tutkielma ja opponointikin on saatu alta pois, eikä se oikein tahdo tajuta, että minun pitää silti olla kärryillä siitä, mitä puhutaan. Se sanoo, että olen pinko, että pitää hellittää, ja minä äyskin, että ei kun se on minimivaatimus, että on lukenut käsiteltävän paperin ja osaa sanoa edes jotain. Ei heillä vaan, ei kukaan seminaarilaisista tiedä toisten töistä mitään ja minä ihmettelen, että miten ne oikein selviää siitä.
     Mutta minä olenkin dinosaurus.
     Silloin kun aloitin ei luennoilla kuullut sitä vittu ei vois vähempää kiinnostaa - kätinää puhumattakaan siitä, että olisi nukuttu. Ja nykyään, noh, en voi istua luennoilla. Yritän selvitä tenttimällä mahdollisimman paljon. Mutta olenkin kurppa jolla ei ole oikein varaa asennevammailla, eikä minimivaatimusten täyttäminen ole pinkoilua. Kuka piru ylipäänsä hakeutuisi minun alalleni jos ei halua lukea?

Koko keskustelusta tulee vanha olo. Kun tekee asioita tosissaan kun ei ole enää tilaa eikä mahdollisuutta muuhun. Kun olisi nolompaa känistä kaikista opiskeluun liittyvistä velvoitteista kuin olla aidosti innoissaan ja kiinnostunut ja sanalla sanoen nörtti. Koska nörttihän minä olen (sanan hieman laajemmassa merkityksessä.)

Kirjoittajaryhmässä on nainen, joka on siinä seitsämänkymmenen kieppeillä. Ja se kyselee minulta, että mitä minä nuori ihminen olen mieltä maailmanmenosta, että tuntuuko että kaikki on menossa päin helvettiä. Ja minä sanon, että ei. Ei kaikki. Ja se hokee moneen kertaan, että kun sinä oot vielä niin hirviän nuori. Meinaan ensin sanoa, että kuule täytin just kolmekymmentäyksi. Sitten laskeskelen hieman ja tajuan, että sehän oli likemmäs neljänkymmenen kun minä olin vastasyntynyt. Ehkä se on vaan kohteliaisuus olla jonkun silmissä nuori. Kunhan ei olisi rasittava pentu.

Hljaisuuden jälkeen

Opponentin ominaisuudessa jouduin selaamaan läpi korkean pinon kirjallisuutta psykoanalyysista, lapsen ja äidin välisestä varhaisesta vuorovaikutuksesta ja kirjallisuusterapiasta. Ei hyvä. Näin viikon omituisia unia ja kuljin päivät niiden jälkikaiuissa. Teki mieli purra opponoitavalta pää irti.
     En olisi halunnut upota siihen maailmaan, äiteihin ja kaikkiin niihin abstrakteihin odotuksiin, mitä kirjojen sivuille oli upotettu jaettu illuusio, deprivaatio, reaktio, luovuus, defenssi, transferenssi, siirtymäobjekti, minätuki, real self, false self...
Minä alan ajatella liikaa, eikä se ole hyvä asia. Alan miettiä kaikkia tapoja, joilla olen jo sössinyt ja pilannut pienen elämän ja ennen kaikkea alan muistaa. Ja muistamisesta tulevat unet omasta äidistä, univainolaiset, joita ei saa manattua pois.
     Eikö viimein voisi vain unohtaa?