Olisi opeteltava uusi ajattelemisen tapa. Olisi osattava tunkea ajatuksensa niihin rakoihin, jotka irvistelevät pienen tarpeiden ja miehen puheen välistä. Minun sisäinen maailmani on kollaasi irrallisia ajatuksia jotka pulpahtelevat pintaan, kuplia kiehuvassa laavassa.
Enää ei ole varaa istua alas ja vajota itseensä, ei hyvässä eikä pahassa. Pienen kitinä on henkilökohtainen moite. Ja mies tulee ja ojentaa pientä minulle eikä minulle jää tilaa sanoa, että aloittaminen on minulle hidas, pitkä prosessi. En voi vain aloittaa ja jatkaa tilaisuuden tullen kymmenen minuutin pätkissä, minä en taivu sellaiseen, olen ajatuksessani liian lavea.
Minun maailmani on olemassa katkelmina tässä sivussa ja olen siitä epäreilusti vihainen rakkailleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti